No mestari, rumpua lyöpäs.
Marakatti rummuttaa hetken ankarasti, joll'aikaa
Hanuuman istuutuu juuren konkelolle, palavissaan
ähkää ja puhkaa ja pyyhkielee hikeä kasvoilfaan.
Rummutuksen päätyttyä:
Hoh-hoh — miten astunta hikeä naamaan ryopäs. — Niin — — koska ja siis tämän rummuttamisen takia ei kenkään hännätön myöten lakia saa tuomatta pyhälle paikalie tulla, on rauha ja laillinen oikeus mulla — —
Nyppää kirpun rintapuuleltaan ja napsauttaa sen taitavasti sormellaan menemään.
kevätkäräjät täyskun noustessa alkaa. Kas silmistä autuasten myös paratiisilasten on haettava raiskaa ja malkaa, nää ettei kasvoille jumala kuun, yli armosta paistavan naaman vedä kaihea turman ja vihan, mikä tuhoon veis tämän onnelan taattojen saaman ja hukuttais hurskaan apinalihan. tään laiskan ja itsekuliekin rakkaan — —
HYYPPÄ joka on kurkistelIut isäänsä puun takaa, irvistellen
Marakatille:
Ukon silmät käy kaljamalle ja sakkaan, hän heltyy kohta ja itkua tuhraa.
Marakatti heristää kepillään poikaa valkenemaan.
Hyyppä kyykistyy ruukun viereen.
HANUUMAN selviten liikutuksestaan, juhlallisesti: Alamäkeä pyöri ja merehen lähti jo aurinko toljottavainen, nous taivaalle Koira- ja Leijona-tähti ja jumala Kuu ikinaurelevainen.
Pyyhkii liikutuksen kyyneleen silmästään ja muuttautuu rehevään leikillisyyteen: