Lipoo tikkua kieIellään.
MARAKATTI lattearinta ja koukkuselkä käräjämestari. Tulee oikealta taka-alalta kiireisesti kierreraitainen, pensaspuusta tehty keppi arvonmerkkinä kädessä:
Napa maaemon hyllyy ja tärskyy, Hanuuman kun talsii ja naamalla pärskyy. Hän saäpuu, apinakaani, ja harmaja patriarkka. Hän naamalt' on ilmetty paviaani ja valtikkana on seesam-sarkka. — Kenen kulmilIa härmää on pyhässä puussa, kenen leuka on louhittu sankariluusta, ja Koirankuonolaisten ken kuuluu valtiassukuun, hän, kuningas kaikkien apinaisten, nyt saapuu tuomion lukuun.
Asettuu vasemmalle, sauva keikarimaisesti oikassa kädessä. Oikealta saapuvat: Hanuuman, paksu, ähkivä ja rallatteleva herra, jonka leuan alla on tukku harmaata partaa, kaulassa mahtava ketju pähkinöitä ja kädessä valtikkana katajakippo. Hänen jäljessään astuu sielunpaimen Uhu, jolla on pukuna sammaleenvärinen laaja loikko. Kädessä on hänellä pitkä pahkurainen sauva, jonka päässä on naurava kuutamonaama. Mutta kuutamoympyrän toisella puolella on pähkinäisillä pallisilmillä varustettu paholaisen kuva.
Kaksi muuta apinaurosta seuraa jonossa perässä. Nämä kaksi ja Uhu asettuvat mukulakiville Yökön lisäksi istumaan. Marakatti jää seisomaan. Sielunpaimenella on muita korkeampi kivi.
HANUUMAN äkkää Hyypän lipovan kielellään mahlatikkua, koko jono pgsähtyy.
Äläs, poika, liikoja kielellä lipaise!
Hyyppä livahtaa piiloon puun taakse, josta taaton näkemättä virnistelee.
Varo, ettei tää kämmen sun pakaroitas hipaise!
Marakatille: