Tää hännäkkäiltä on lainaa ainoastaan.
Kirralle:
Tule, Kirra, nyt Oinaan myötä. Tätä paratiisia aika on tutkia ja — ma luulen — apinaherroja hännällä hutkia.
Kirra ja Oinas vasemmalle.
Hyyppä tulee vasemmalta taka-alalta hölkkäjuoksua. Tämä Hanuumanin poika on likainen naamallaan ja ruippana kintuiltaan. Sylissä on hänellä ankaran suuri ruukku ja hampaitteu välissä pitkä tikku.
HYYPPÄ Yökölle, vetäen tikun suustaan: Isä ukko on tulossa! — Nyt kiire kuin liekillä kulossa on virrata seesamin mahlan ja mehun sen tullessa juomarijehun. Nyt reilaan hännät ja maljat!
Yökkö hamuilee häntäänsä ja painuu lopulta nolona mukulakivelleen istumaan. Samalla aikaa asettaa Hyyppä ruukun seesampuun juurelle ja tuikkaa tikun puun kylkeen. Asettuu kyykylleen, lystikkäästi virnistäen Yökölle:
Noin alkaa tikusta tippua kaljat.
YÖKKÖ hajamielisenä:
Ka — tippuu tikkua pitkin — —
HYYPPÄ
Ja ensi pisarat kielellä Iitkin.