Ukot pöliähtävät pystyyn, siirtyvät vasemmalle
ryhmäksi. Uhu jää oikealla.
INRA
Tulin haastelomaan, ihan asioimaan.
Ja myötä on heimoa hilpeätä.
UHU kääntää toisen puolen kuutamoympyrästä: Vai pelkäätkö naamaa tätä, mi paholaisen on oma.
INRA Hui-ui, sun peikkos ei soma. Sen silmänä pähkinäpalli ja suulta kuin räyskivä halli. Ja maalattu kurjasti perin! Se tehtävä ois ihan uuteen ralliin, nenä värjättävä ois krokodiiliverin ja muutenkin — naamasi malliin.
HANUUMAN jälleen lähestyen:
Kaut' isien leukaluun!
Tuo tytär on prinsessa kuun!
INRA hypähtää alas, jääden seisomaan Hanuumanin istuimelle:
Ei kuutamo kalvakas, ei elämä uneljas ole jumala meille. Tulivuoria kuljemme, joka auringon uuden me sylihin suljemme. ja syöksymme jyrkänteille.
UHU
Puhe tuo on jumalanpilkkaa!
INRA nauravasti:
Täm' on riemua silkkaa.
Ja minä olen prinsessa nainen!
HANUUMAN
He — — nainen —