UHU kuin mainitsisi paholaisen nimeä:
Vai nainen!
HANUUMAN
Jopa somasti liekutat, apinainen.
HYYPPÄ joka uteliaana on vääntäytynyt aivan Inran viereen, osoittaa uteliaana tämän huulia:
Miks on sinun suullasi kirsikkamarjoja kaksi?
INRA Punahuulet ne on, ihan purppuraiset! Ne marjaksi maistavaksi — kuin kirsikkaiset — näin yhtehen nipristän ja hymyän — —.
UHU
Hän irtikö luonnonlaista!
YÖKKÖ
Tämä enää ei apinamaista!
HANUUMAN
Ei laatua koirankuonolaista.
OINAS
Hän ihana on, ihan jumalainen!
ÄÄNET kuuluvat vaimeana kuorona puiden ja pensaiden takaa:
Hän on jumalainen!