UHU Pyhä tehtävä mun on varjella maa tämä suvulta turman, kuin turvaa sen ennestään laki vanha, mi kuuluu: Jos ihmisen muotoisen rannalta tapaat, krokodiilien kitaan se survaa. Vain tällä tavalla saastasta vapaat me saamme olla ja murheetta elää.
INRA kuin katsoen kaukaisuuteen:
Mik' ääni kaukahinen nyt ilmassa helää,
Mikä sankari astuu nyt yllä pään,
sädesäihkyä ympärillään —
UHU Ja tulta, tulta he palvovat, tulen ääressä nukkuvat valvovat, mut tulehen, tuskaan he saavat myös hukkua.
INRA aavistavaisten aatosten tulvassa: Taru hirveät — ihmehet aatokset antaa — Se on kurja, mut ihana suku! He orjia suurten on varmaan He elää liejussa rannan harmaan, mut tuskasta riemuhun kurkoittavat. He itkevät, tappavat — — armahtavat ja nauravat taas ikiauringon alla — — Jos pieninkin heistä ma olla saisin, läpi tulisen maan, yli sinisen meren minä uzkaltaisin, minä repisin rintani auki ja huuruvan, tuoksuvan veren minä riemulla vuodattaisin. — Sen ahnas aurinko joisi!
UHU Pedon kielellä herjaa hän näin tavat, lait sekä taattojen uskon! Puun pyhäisen runkoon nyt hänet sidottakoon, koko yöksi hän jääköön kuutamon alle, jott' armosta Kuu hänet pahasta vääntää tai häpeään sekä nälkään nääntää. — Näin tehlää Kuutamon nimeen!
Yökkö ja kaksi muuta apinaviisasta aikovat ryhtyä tuomion täyttöön.
OlNAS astuen vastaan: He, takaisin, kellerimahat, tai lonkista kiskon ma hännät ja nahat.
lNRA Hui-ui, ho-hoi, minun heimoni heljä!
ÄÄNET vastaavat voimakkaasti:
Hu-hui, ho-hoi!
Hyökkääjät pelästyvät ja vetäytyvät takaisin.