MARAKATTI Hanuumanilie, joka on sangen ilmeisesti ihaillut Inraa:
Soputielle jo astu ja myöntele taiten.
HANUUMAN Ah, apinalapset! — paratiisia kaiten ja torkkumisrauhaa sen tätä sanaharkkaa käyn koivesta kiinni, jos patriarkkaa nutipäiset nää oinahat joutais kuulla ja haastaa kaposemmalla suulla Te tietkää, minäkin täynnä oon napinamieltä: Mun lempivaimoni Naakka hääpäivästä saakka on ollut äksy ja äkää äimivä. Saa kaikota kääkkänäpuuhun, nyt muija tää lempona läimivä. Ja lemmikkivaimoksi tulkoon inra.
INRA alkaa raikuvasti nauraa ja mukana entistä raikuvammin koko hännätön heimo.
HANUUMAN rehevästi:
Rymyhäihinpä hauskasti päättgy napina.
INRA naurunsa huikeaksi päätteeksi:
Hui-ui, hohoi!
Nauru lakkaa, Inra juoksee taka-alalle.
ÄÄNET
Ho-hoi!
INRA
Ho-hoi, — mun heimon neuvonpito-on!
Inra, Oinas ja Kirra katoavat taustalle.
HYYPPÄ siirtyy oikealle, Hanuumanin perässä, hurjana:
Isä ukko! nyt vasta on eessäsi kapina!
Jos tyttöä tätä sun mielesi halas,
päistikkaa kuningaspuusta sun syöksen alas.