HANUUMAN pienellä isän ylpeydellä:
So-soh! — jokos kukkoilee tämä kuippana —
UHU kauhistµneena: Isä poikaa vastaan ja poika isää! niin — maailmanloppuun mit' tarvis on ennusta lisää?
HANUUMAN sopumielellä: Mut nuor' olet liiaksi ruippana, sun turha noin kaunista hanhea halata. Nääs nuoresta, kokemattomasta käy rumakin impi ihanasta, kun ei voi mielessä verraten taapäin palata. Voit orpanas Kaisankin naida noin lemmensokkona, minä kaunista kaipaan näin vanhana pokkona.
Istuu, samoin Uhu ja muut apinauroot oikealle.
HYYPPÄ
Hä-hää-ä, äläs huiputa miestä!
Kyll' on mulla silmät päässä ja selko tiestä.
Riemastuneena ovelasta keksinnöstään.
Emo Naakalle vien minä sanan, se muija kun hynttää tänne, niin toisinpa pärrää sun kielesi jänne.
Juoksee vasemmalle taka-alalle.
INRA tulee taustalta mukanaan Oinas: Nyt on pidoista lähtemishetki, ja arvatkaas, mikä alkoi huikea retki. Jos ette Oinaan ehtoa täytä, typötyhjiksi riivimme pähkinäpuut menomatkalla kaikki. Emmekä käytä niit' armasteluihin, ne viemme myötä, kotorannalle yhtehen kekoon — —
OINAS
Ja sitten nuolien tekoon!