MARAKATTI
Minä sankariarvosta kiistää.
YÖKKÖ Ja koira vieköön, ma vannon: niin kauan mies tämä päälle rynkää, niin kauan kannan vain häntäni tynkää kuin häntäni entisen takaisin perin ja paikallensa sen jälleen kerin. Tätä ennen en kättäni lepuuta, en valaani syö, en epuuta!
HANUUMAN puoleksi itsekseen: On tottakin valtikaskipossa monta perin karvasta marjaa, ja siivotonta monen narrin kokomaa sakkaa saa siitä kuningas kaalia. He — — kaikilla onnet ja riemut haalia ja itse peljätä akkaa, joka kuningaspuussa istua kykkää ja sieltä jos jotakin niskaan lykkää. — Ka — — niinhän se on — ja on ollut aina.
INRA yhä kauvempaa:
Hui-ui, huk-huk, ho-hoi!
ÄÄNET
Ho-hoi, ho-hoi — ho-hoi!
HANUUMAN ankarasti kaikille: Mut tietäkää: tätä impeä tuhotakseni en kättäni nosta; kuin tgttäreni hän mulle on kallis. Kotiin menkää, ei nyt mua vastustaa, ei mairia renkää.
Hanuuman vasemmalle taka-alalle Naakka jäljessä.
UHU
Ei ukosta estettä, hän kyllä malttuu.
HYYPPÄ
Kun seesami suonissa talttuu.
YÖKKÖ
Tähän saakka on riittänyt nyrkkien nujakka.