Hyvästi naurava kuu!
Hyvästi haurava haamu!
HANUUMAN Hyvästi, kirsikkasuu, sinä nouseva aamu!
Inra katoaa nopeasti oikealle. Hetken vaitiolo.
NAAKKA leppyneesti: He ukkoraasu, pois käsikynkkää nyt muijasi rinnalla lynykää — — johan aika on juomasta laata, kototurpeelle — — puun alle maata, Minä oksalla valvon ja kykkään —
Hanuuman työntää hänet pois.
INRA näkymättömistä huikeasti:
Hui-ui, huk-huk —, ho-hoi!
ÄÄNET
Hoi, ho-hoi — ho-hoi!
UHU Nyt alkaa sankariaika! nyt on ruttona sotaan käytävä, on juurritettava maasta pois suku paratiisin onnea jäytävä. Se on ajettava vuorien tuolle puolen, niin — ihmisten luo sekä vaivan ja huolen.
HYYPPÄ
Minä ryöstää tahdon sen tyttären!
YÖKKÖ Ja häntäni ainoalaatuisen ma tahdon takaisin riistää —