HYYPPÄ juoksee takaisin etualalle:
Ma luulen, siell' impien hengitys hyrrää —
MARAKATTI
Tule pois, sotajoukolle viedään sana.
HYYPPÄ ilkkuvasti:
Mitä mestari kyrrää?
Ojentaiksen rehentelevästi.
Jos oiniitais vähän selkää.
Heittää kuperkeikan,
Tämä poika ei pelkää.
Marakatti kaapaisee pähkinämetsään, aurinko nousee
ja voimakas valo valahtaa päin Hyypän naamaa.
HYYPPÄ säikähtää, katsoo vasemmalle:
Se juupeli lipettiin lippas.
Kuulostelee luolalle päin, josta kuuluu oksien risahdus.