Ja tää uros karkuun kippas!
Katoo vasemmalle.
KIRRA Tulee luolasta:
Ah, Oinasko täällä? Ei ketään näy:
Yhä vieläkö vuoria käy?
Tähän viivyntään mikä lienee syy?
— Kuin risahtanut ois taittuva oksa — —
sisilisko lie ollut tai keltakyy.
Luolaan päin Inralle:
Oi, Innra, jo aurinko nousi!
INRA ilmestytj luolan aukolle:
Kiven kautta ja kallion tunsin sen!
Sisar armas, nyt nauramme leikkien,
kotorannalle taas kun tultiin.
Rientää hietikolle, esinäyttämölle, vetäen Kirran mukauaan.
Olat tyttöjen aurinkokultiin, jalat hiekkahan polttelevaan.
Istuu hiekalle.
KIRRA levottomana:
Minä Oinasta kaipaan palajamaan — —