INRA nousten, iloisesti pyrähtäen: Ketunhännät! Kuin meidänkin maassa on tapana säädyssä arvokkaassa.
NARKAS Mut niin oli voimalta heikko se aju, ett' toinen jos voitti kielellä piesten, niin oitispa tappelu raju oli käynnissä roikassa miesten. Ken näät oli hävinnyt hammasteluissa se sisua näytteli tappeluissa. — Myös naisista irvileukana lauloin, en sietänyt heitä, he täynn' oli juorua, lorua, jos jotakin uikutusta ja porua. He tästäkös suuttui ja kaakatuskauloin mua kapina-aikeista syytti. Mitäs muuta kuin sitoa eväsnyytti ja ruuhella pakoon. — Yltiöpäiseen näin retkeen ryhdyin, saarehen yksinäiseen oon etsinyt tietä.
Väsähtää maahan Inran viereen.
INRA riemuissaan:
Olet sankari kapinaurosten sorjain.
Ja vainottu lailla oot orjain.
Tuli rintahas lyötty,
tuli välkkävä vyöllesi vyötty —
Ja huulilta samallainen
kuin prinsessa nainen!
Olet sankari unieni!
NARKAS vähän kohottautuen:
Tuo viiniä huulilleni — —
INRA Olen kaltaisesi, tulen immeksesi.
Aikoo painua Narkaan puoleen, mutta havaitseee tämän menneen tainnoksiin ja peljästyy. Yökkö, MaraMatti, Hyyppä ja pari muuta apinaurosta hiiviskelee pitkät köynnösköydet ja isien leukaluut kädessään esiin vasemmalta ja lähestyvät Inraa takaapäin tämän näkemättä.
Hän riutuu jälleen, hän kalvistuu — —
— Taas auttaisko suutelosuu.
Aikoo suudella, silloin kietoo Yökkö hänet takaapäin köynnöksiin, vie vasemmalle ja sitoo nopeasti ulommaisen puun kylkeen. Narkas jää makaamaan tainnoksissa. Hyyppä menee myös Inran luo. Marakatti ja kaksi muuta lähestyvät Narkasta, varovasti ja kurkkien.
YÖKKÖ Häh-häh, jokos selvän teit, mihin häntäni veit!