Hän lakkaa äkkiä puheestaan ja katsoo pelokkaana
ja odottavna, Narkaasta etääntyen:
Oi, ryöstäjä armas, jo jotain sano.
On vaiva mun olla näin sydäntä vailla —
Koko olentoni itselles ryöstä!
— Jo valtakunta on valmis vihani työstä.
Oi, astu ja hallitse meidän mailla.
— Tytär ihmisen olen, se sano!
NARKAS Perin inhimillinen apina olet! Sinä tottakin ihmistä apinoit: Olet sorja kun hurjana kapinoit ja pörröpeikkoja hännille polet, mut rumenet taas ja julmaksi tulet, kun entiset herrasi häkkiin sulet.
INRA Ah, Inrako ruma! Kuin ohdakeruoskalla raastat, kuin muutkin sa soimaten haastat.
NARKAS — Minä läksin maastani pois periaatteen tähden ja samasta syystä nyt täältäkin lähden. Paratiisi tää täynnä on hälyä, ihan samaa kuin meilläkin lännen puolla. Joka puolelle täälläkin täytyy pälyä, joka haaralle houkkana häilää, ettei sais kylkeen kuoleman säilää ja manalan maljoja nuolla. — Toki myönnän, ett' tappelu teillä hauskemmin käy kuin meillä, mut eroa muuta ei näy — — Siis, luonnonlapset, vintiöt, viirupäät, niin hännättömät kuin hännäkkäät, hyvästi jääkää: Seutuhun yksinäiseen, miss' ei ole tarvis säiliä käytiää, eik' irvihammasta toiselle näyttää, mun täytyy jälleen etsiä tietä.
Oinaalle:
Mut, Oinas nuori, sankaritöin tulen vuorilta toit, sun palkita tahdon.
Sytyttää soihdun.
Taas soihtusi taulasta liekkiin löin ja sulle sen suon — —
OINAS syvän ihmettelyn ja oudon riemun vallassa:
Maan valloitan rajasta rajaan
ja antimet kaikki sun etehes tuon!
Ken lienetkin, sua soihtuni palvoo.