lNRA Sano, kaunis mulla on kirsikkasuu ja varsi kuin kukkiva santeiipuu?
NARKAS Kuin autuus hullu sun huultesi malo kuin päivä on silmies valo, sen vannon ja kunniasanalla takaan — —
INRA osoittaa voitollisesti nauraen merelle: He, katsopas, palkaksi valasi vakaan saat ruuhesi nähdä, jos silmäs on tarkka. Tuoll' ulapan sinervän puolla kuin vanhan Hanuumanin valtikkasarkka se pikkuruisena keinuu ja kelluu. Sen rannalta työnsin ma kiukuissani — — Mult' enää et pääse, mun armahani!
NARKAS raivostuen:
Tytärt' ihmisen ei ole katalampaa!
INRA yhä vvoitonriemuisena:
Eik' älyltä toista sen taitavampaa.
NARKAS tolkuttomana raivosta:
Voi, ilkkuja kehno, sa kurjasti teit.
Vetää säilänsä puoleksi näkyviin huotrasta.
Läpi sydämesi säilällä lyön!
INRA viattomasti: Ei sydäntä mulla, sen itse sa veit — — ja salaa teit sen veijarityön!
NARKAS neuvottomana: Mitä tehdä? Kuin lapsi hän vastaa, mun aasiksi naurulla lastaa — —