Pelkuri!
MYRKKYRI:
Ei pelkuri,
Vaan lemmenhoukka. Myrkkypikarin
Hän varmoin käsin huulilleen jo vei.
Mutt' tahtoi kuulla sitten viimeisen
Viel' viestin puolisoltaan. — Valtias,
On nainen sotasaalis, niinkuin maat
Ja mannut, konnut nautakarjoinensa
— ma kumarsin. Mutt' hän löi maljan maahan,
Hän maata polki, kädet iski tukkaan
Ja kiljui, karjui vaahtosuin ja itki
Taas vapisten kuin menehtyvä lapsi.
Suden ja leijonan ja karitsan
Hän hahmoon astui vuorottain. Ma häntä
Taas ihmishahmoon vuottaissani uutta
Sekoitin myrkkymaljaa. Mutta — —
SOPHONISBE:
Orjain kiel' lavertelias ei huvita Mua nyt. Jos sallit, valtias, ma poistun.
MASINISSA (johdettuaan Sophonisben oikealle, kääntyy suuttuneena myrkkyrin puoleen):
Et ammattias tunne, moukka! Missä
On tikarisi.
(Viittaa menemään)
Nopeaan.
MYRKKYRI (kumartaa):
Niin, mutta —
Juur' aioin mainita, ett' tärkin työn
Tään esti Gaius Lelius.
MASINISSA (tyrmistyneenä):