Lähetti eikö voitonsanaa tuonut
Vai mikä syy, ett' valtiattares
Näin viipymällä voitonilon peittää?
HELIKE (hätääntyneenä):
Hän — hän niin väsyneeks ja sairaaks kääntyi
Ett' tarvis levon hetki — —
SCIPIO:
Rooman naiset
Ylistyslaulut, maljat, seppeleet
Suo hymyin voittajalle. — Valitan
Ett' estyi tästä valtiattares —
(Kohteliaisuuteen verhotulla uhkalla)
Nyt käyös, vaali emäntääs, hän että
Vois aikomaani juhlaan valmistauta.
(Helike oikealle. Masinissalle, istuimeltaan nousten)
Niin — puolet maailmaa on voitettu —
Tie puoless' on —. Ja hän ken sodan alun
Ja päätöksen myös tietää, hän on Rooman
Maan valtiaaksi säännyt. — Syntymästä
Mun määräs kohtalo tien näyttämään
Yl' aavain merten. Työ tää tehty on. —
— Mutt' toistaiseksi Karthago jää eloon,
Ja loppuelämäkseen tarvitsee
Se vartijaa. Tää toimi Afrikan
On valtiaan, kuningas Masinissan,
— jos takeet antaa liiton lujuudesta.
MASINISSA:
Sun käsiis repalaisen kohtaloni
Ja maahan masennetut toiveet jätin —
Nyt valtakunta mulla, sotajoukko.
Sukuni vihamies on maahan syösty. —
Täst' enkö kansain voimaa Roomalle
Ma soisi. Liitto luja on! — Jos katsot
Mun taisteluissa kalpaa käyttäneen
Kuin mies, suot Karthagon mun vartiooni.
SCIPIO:
Paljosta kiitän sua ja palkitsen.
Mutt' ehto on, ett' Rooman valtaan jätät
Syphaxin puolison.
(Hetken hiljaisuus).