Punnuksen väärän vaakakuppiinsa
Lisäsi Hasdrubal — soi tyttärensä.
Ett' tartuin miekkaan sua vastaan, päämies,
Ei matkan alku taikka erheen syy,
Se päätös summattoman harharetken,
Min alku liittolaises puoliso,
Tuo papitar ja papin käskyläinen,
Tuo verta juova hurma hekkuman.
SCIPIO:
Ajoissa miks et rauhaa tehnyt? Näithän
Mun rauhanmietteitäsi suosivan.
SYPHAX:
Näin sodan vievän turmioon. Mutt' turhaan
Ma rauhaan pyrin. Himoviettelyin
Ja juonin tuhansin hän kiehtoi mua
Ja kiihti Roomaa, Masinissaa vastaan.
Sen vuoks nyt jäljellä on armos vain
(Masinissaa ivaten)
Ja kostonilo ilkeä: ma näinhän
Kuin voihki voittajani naisen vuoks!
MASINISSA:
Tään häväisijän vaadin kuolemaa!
SCIPIO (ankarasti):
Naissankarit, jo talttukaa! En enää
Sanoja tuhlaa. Mutta sulle virkan:
(Kääntyy Masinissan puoleen)
Nyt varo ansioitas kaikkia
Sa saattamasta turmioon vuoks naisen.
SANANTUOJA (tulee):