Nyt mene, riennä, joukolle ilmoita, ett' aikanaan pelastus täyttyy.
(Melu yltyy ryskinäksi ja hyökkäävän lauman askelten töminäksi. Oikealle taka-alalle tunkeutuu tiheä joukko, joka näyttää leviävän taajaksi laumaksi. Uhkaavia kasvoja näkyy lyhtyjen heikosti valaisemasta hämärästä. Kuuluu murinaa, milloin kovempaa, milloin hiljempää. Yleinen sanattomuus.)
HELIKE (Vetää Prokleen vasemmalle etualalle, kuiskaten hätäisesti):
Minä aavistan:
Tuo raivo joukko yltyy kauhuntöihin
(Sankhuniathan ja Hasdrubal astuvat temppelin portaitten luo.)
Sua surma uhkaa nyt. Sa muukalainen
Tääll' olet, vihamiehes pappi.
PROKLES:
Tiedän.
Alitta lähestyy, vie hänet pois.
Teutates vartoo, tietää tehtävänsä,
Kun kiihtyy sekasorto, lähtevät.
— Viel' tehtävää on täällä mulla, hänet
(Viittaa Sophonisbeen)
Pelastaa tahdon. Hän jos seuraa mua,
Sa seuraat myöskin; hän jos luopuu meistä,
Jäät tänne. — Kerran saavun, sinut saan.
(Alitta ja Helike poistuvat).
I ÄÄNI:
Miss' turmio nyt Scipiota vaanii?
(Kansa säestää).