Kajastus sieltä puuntaa vasta, prinssi.
Viel' aamutuulenhenki rotkoissa
Tuoll' kiertää. — Äsken tähdet sammuivat,
Se maan saa hetkeks kylmää huokumaan,
Siks kunnes kaukomerten helmasta
Sukeltaa aurinko.
MASSIVA:
Sa katsoitko
Myös taivahille, kun Orion sammui?
I VARTIJA:
En tiedä, prinssi, mikä on Orion.
MASSIVA:
Se tähti on, sen näytti mulle Prokles,
Jok' opettaa niin paljon asioita.
(Masinissa astuu teltastaan, jää katselemaan hymyillen poikaa, joka ei häntä näe).
Näin nosti kättään hän päin taivasta,
Päin loistavata tähteä ja sanoi:
"Massiva loistaen viel' tietään kulkee,
Juurkuin Orion tuolla seurueineen."
Kas, näin sen suuren tähden ympärillä
Viel' lauman pienempiä tähtiä.
Kun sitten tarkkaan oikein katsoin, näin,
Siell' ratsain kulki suuri sankari
Ja jäljessänsä peitset välkkyväiset!
MASINISSA (Astuu äkkiä varjosta valoon, nostaa Massivan kainaloista takaapäin korkealle ilmaan, jolloin Massiva kirkaisee):