— Hiljennä, poika! Eihän se paraskaan ajokas mahdottomia kestä! huuteli Ilves-Mattikin jo hiukan kiivastuen toisen älyttömästä ajovillistä.
Mutta Erkki olisi halunnut vieläkin kovempaa menoa, ja kuulematta toisia hän vain jatkoi hoputtamistaan, luottaen verrattomaan ajokkaaseensa ja sen kestävyyteen. Pian häipyikin hän jäljessätulevien näkyviltä. Käpälinjärvelle tultaessa saivat nämä kuitenkin karkurin kiinni. Hänen poronsa asteli nyt verkkaan ja vikuroiden, heittäytyen pari kertaa hangellekin pitkäkseen, eikä tahtonut enää vetää lyhyttä matkaa järven poikki kylään.
Nauraen partaansa pyyhkäsivät toiset ohi ja pääsivät jo Rotosen pihalle, kun Erkki vasta alkoi nousta rantarinnettä ylös, työntäen kaikin voimin taljakuormaa, jota poro enää vain nimeksi vetää nyhti.
Talonväki oli pihalla vastassa, mutta heidät nähtyään veljekset heti huomasivat jotakin tapahtuneen. Entisestä reippaudesta ja iloisuudesta ei ollut hiventäkään jäljellä, ja heidän tervehdyksessään tuntui nyt jotakin raukeata ja arkaa, joka kummastutti erakkojärveläisiä. Erkki säpsähti. Ajatukset lensivät heti Iroon. Olisiko hänelle jotakin tapahtunut? Erkin silmät alkoivat etsiä tyttöä. Kas, ei sitä näkynyt kartanolla vastassa kuten ennen, eikä akkunassakaan. No! Sattuu kai olemaan kylällä asioilla, tai ehkä ativoissa jossakin! lohduttelihe Erkki astuessaan pirttiin. Viimein hän ei kuitenkaan voinut enää epävarmuutta kestää.
— Missä Iro? kysyi hän.
Emännän ja tytärten kasvoilta kuvastui omituinen säikähdys, isännän taas epäilevä hymy.
— Niin, missä Iro? Etköhän sinä tiedä sitä paremmin kuin me? lausui isäntä.
— Minä! Miten minä voisin sitä tietää? Minä! virkkoi Erkki kummeksuen, ja hänen mieleensä juolahti samalla, että Iro onkin jo annettu heinäjärveläiselle eikä talonväki rohkene sitä hänelle heti ilmoittaa. Kas siitä johtui outous ja arkuus heidän vastaanotossaankin! ajatteli Erkki.
Ääneti ja kysyvästi hän nyt katseli vuoroin emäntää ja tyttäriä, vuoroin taas isäntää. Pirttiin hiipi painostava hiljaisuus. Vihdoin katkasi sen Erkki:
— Olette antaneet hänet Joron pojalle!