— Joron pojalle! Ehei, veliseni! Tunnusta vain, että tyttö on
Erakkojärvellä! sanoi isäntä, korostaen ankarasti viimeiset sanansa.
— Erakkojärvellä! huudahtivat nyt Paavo ja Ilves-Mattikin ihmeissään.
— Niin! Siellä hän on! Se on minun uskoni, vahvisti isäntä.
Nyt ei Erkki enää tiennyt mitä ajatella. Tyttö on siis kadonnut kotoaan, ja talonväki luulee häntä tytön ryöstäjäksi. Mutta kunhan tämä vain ei olisi Joron pojan tekoja?
Niin siinä tuumittuaan hän suoristi ryhtinsä ja sanoi:
— Kuulehan, vanha ystävä Jehhiimei Rotoni! Minä huomaan, että nyt on vakavia tapahtunut, ja me tässä epäilemme toinen toistamme kierosta puheesta ja jos mistä.
Sinä olet rehellinen mies ja tunnet meidät samanlaisiksi. Epäilyillä ja kieroiluilla tästä ei nyt mihinkään päästä. Sanotaanpa molemmin puolin totuus, ja uskotaan se myös todeksi! Me voimme kaikki kolme vakuuttaa, että tyttö ei ole Erakkojärvellä.
— Ei ole! vahvistivat Paavo ja Ilves-Mattikin.
Emäntä ja tyttäret alkoivat itkeä. Isäntä näytti myös hyvin liikutetulta saaden vaivoin suustaan:
— Ei ole myöskään Joron pojalla!