— Selittäkää Herran nimessä sitten, mitä on tapahtunut! huudahti
Erkki käyden kalpeaksi.
Rauhoituttuaan hieman isäntä kertoi koko tapahtuman, aina hääpäivän määräämisestä Iron katoamiseen asti, lopettaen viimein surun murtamalla äänellä:
— Me luulimme, että sinä olit noutanut tytön, ja se luulo piti tähän asti yllä toivoamme hänen elämisestään. Nyt on sekin toivo mennyt!
— Eikö mitään jälkiä ole löydetty?
— Ei mitään! Se vain tiedetään, että hiihtäen hän on lähtenyt. Mutta suksiakaan ei ole tavattu mistään.
Erkki jäi nyt pitkäksi aikaa omiin mietteisiinsä, havahtuen vasta, kun pari kylänmäestä astui sisään.
— Kas! Täällähän ne ovatkin nämä Arkangelin rosvojen kiinniottajat. Terve, terve! virkkoivat miehet, tullen erakkojärveläisiä kättelemään. Ja toinen heistä jatkoi:
— Seppäsen Hilippä oli Kuusamon kirkolla käydessään kuullut teidän uroteostanne, rosvojen kiinniottamisesta, ja hän siitä tiesi täällä meillekin kertoa.
— Niin, niinhän se kertoi, myönteli ukko Rotonikin.
— Mutta olettekos kuulleet, mitä tänä aamuna kylään tulleet Suurjärven miehet tietävät rosvojen tunnustaneen Arkangeliin jouduttuaan, kun heidät Kuusamon nimismiehen ilmoituksesta oli pantu koville tämän Erakkojärven Erkin haavoittamisesta?