Kaamealta tuntui kyllä tähän toimenpiteeseen ryhtyminen, mutta olivathan pojat monasti elämässään jo saaneet karaistua mitä kovimpia mielenliikutuksia kestämään ja omia tunteitaan voittamaan. Niinpä he nytkin pian saivat mielensä tasapainon takaisin ja astuivat rohkeasti pirttiin.
Vainajan viimeiset jäännökset he käärivät makuulavalta saamaansa hurstivaippaan, kaivoivat läheiseen hongikkoniemeen haudan ja laskivat ukon sinne rauhassa viimeistä lepoaan nauttimaan. Peitettyään haudan ja vieritettyään kiven sen merkiksi he vielä pitkän aikaa seisoivat hatuttomin päin vakavina sen äärellä, lukien hiljaa Isämeidän ja Herran siunauksen sekä laulaen pari varhaisimmassa lapsuudessaan oppimaansa virttä.
* * * * *
Sen jälkeen he palasivat pirtille takaisin, tehden samalla pari uutta löytöä. Pirtti oli tähän saakka niin kokonaan kiinnittänyt heidän huomionsa, etteivät he lainkaan olleet nähneet aittaa läheisellä louhikkorinteellä ja pikku saunaa syrjäisessä rantalepikossa.
— Onpas tämä nyt oikein Jumalan lahja meille erämaan eläjille. Puhumattakaan hyvästä pirtistä saimme vielä valmiin saunan ja aitankin! virkkoi Paavo.
— Kiitos Hänelle tästä odottamattomasta hyvyydestä! jatkoi Erkki ilosta väräjävällä äänellä.
* * * * *
Melottuaan sitten kämpälleen — sinne ei ollutkaan kuin satakunta syltä — he sieltä maitse kantoivat pirtille kaiken omaisuutensa.
Sitten vasta he ryhtyivät tulevaa kotiaan tarkemmin tutkimaan. Ovenpuoleisessa nurkassa oli taitavasti ladottu savupirtin uuni, pitkin seiniä kiersivät halkaistuista hirsistä kyhätyt penkit, ja peräseinällä sijaitsi ristikkojalkainen pöytä. Kaapintapaisesta nurkkakomerosta he löysivät padan, teekeittiön ynnä muut tarpeelliset keitinkompeet sekä joukon ruoka-astioita. Löytyipä sieltä isohko peltirasiallinen sokeriakin sekä avaamaton naulan paketti teelehtiä tinapaperikääreessään. Nämä näyttivät vielä hyvinsäilyneiltä, kun taas kaikki muu, mitä hyvää siellä lie ollutkin, oli kerrassaan mädäntynyttä ja homehtunutta.
Peränurkassa, kaapin vastakkaisella sivulla, he näkivät komean jumalankuvahyllyn, sekä pitkin seiniä runsaasti jumalain ja pyhimysten kuvia outokielisine allekirjoituksineen. Pöydällä oli useitten pienempien kirjojen joukossa paksu nahkakantinen, jonka he kuvista päättäen arvasivat raamatuksi, vaikk'eivät sen tekstistä tunteneet kirjaintakaan.