Aina kun he tähän mielikyläänsä saapuivat, niin tuskin vielä olivat Rotosen pirttiin kerinneet istahtaa, kun se jo tulvahti väkeä täyteen. Kaikki halusivat kuulla mitä erakkojärveläisillä oli kertomista, sillä aina heillä jotakin erikoista oli tiedossaan. Ja kaikki halusivat Erakkojärven kuuluja metsämiehiä kätellä. Olipa silloin pikku lapsillakin riemun hetki. Muistaessaan omaa ilotonta lapsuuttaan Paavo ja Erkki jakelivat summittain makeisia, rinkeleitä, prenikoita, orehtia, ympärillään parveilevalle lapsilaumalle, nauttien sanomattomasti riemusta, minkä sillä teollaan saivat aikaan. Monesti meni siihen koko ukko Rotosen makeisvarastot, pitipä vielä lähettää toisista kauppiaistakin lisää hakemaan, jotta kaikki saisivat runsaasti. Vanhemmille ihmisillekin he usein lahjoittelivat mitä huomasivat millekin mieleen olevan, eivätkä he unohtaneet neitosiakaan. Monella kassapäällä olikin Erakkojärven urheain miesten antamat huivit harteillaan, helyt rinnassaan, peilit ja saippuat arkuissaan.
Erakkojärven pojat olivat omalla verrattomalla metsästäjätoimellaan tulleet jo varakkaiksi miehiksi ja sydämensä ilolla he nyt, erikoisesti Käpälissä, auttoivat jokaista, kenen he sen tarpeessa huomasivat olevan, ja ilahduttivat kaikkia, vaatimatta mitään vastalahjaksi. Heille oli yllin kyllin vastalahjaa siinä ystävällisyydessä, millä käpäliläiset heitä ensi tuttavuudesta alkaen olivat kohdelleet.
Kun joltakin kylän nurkalta kuului huuto: "Erakkojärven brihat tullah!" niin loppuivatpa silloin Käpälin taloissa työt kuin naulan kantaan. Puhtaat kauhtanat ylle puettiin, ja tytöt suoriusivat juhlavaatteisiinsa, lähitunnit kuluivat Rotosen pirtissä, niinkuin jo aikaisemmin on kerrottu, mutta myöhemmin iltasella pantiin pystyyn hilpeät kisat. Mestareita olivat nyt Erakkojärven brihat jo kisakentälläkin. Riemumielellä heittäytyivät heidän kisaparikseen jo kauneimmatkin neitoset, kuuluimmatkin kisakaunottaret, jotka muuten valinnassaan ovat ylen tarkkoja eivätkä pariksi lähde muille kuin parhaimmille prissakan ripsuttajille. Poikien ja ukkojen mielestä oli Paavo notkein tanssija, mitä Käpälin kisakentällä miesmuistiin oli nähty, mutta neitoset pitivät Erkkiä vieläkin oivallisempana. Ehkäpä johtui se siitäkin, että Erkki oli näöltään Paavoa komeampi ja että hän joskus hieman osoitti heille suosiotaan, enemmän ainakin kuin Paavo, joka kisoissa kyllä reimasti riehui, mutta muulloin ei näyttänyt neitoihin kiinnittävän huomiota juuri minkäänlaista.
Erkin ilo oli suunnaton, kun hän nyt jo sai parikseen Rotosen Ironkin, johon jo ensi kerralla kylässä käydessään oli silmänsä iskenyt ja josta nyt oli tullut kiistämättä kylän kukkein kaunotar. Ja juuri tämä ilo hänet lieneekin pehmittänyt hieman suopeammaksi koko neitomaailmalle, vaikka hänkin sitä yleensä kohteli aito erämaansissin juroudella.
* * * * *
Niin elelivät erakkojärveläiset suurissa erämaissaan ja niiden hiljaisissa, onnellisissa kylissä. He eivät enää olleet erämaan heikkoja, turvattomia poikia. Heistä alkoi tulla erämaan valtiaita. Koko heidän elämänsä ja olemuksensa oli niin erämaahan ja sen henkeen kiinnikasvanut, etteivät he koskaan voineet asutuilla seuduilla, kylissä, montakaan päivää kerrallaan olla. Heidän tuli ikävä, niin palava kalvava ikävä, ettei heitä pitempään voinut mikään ihmisten ilmoilla pidättää. Ei edes Käpälissäkään. He eivät itsekään tienneet, mitä he oikein ikävöivät, mutta vasta kun he jälleen tunsivat olevansa korpiensa kätköissä, joko villissä riistanajossa tahi nuotiotulen hiljaisen räiskeen äärellä tahi taas omassa piilopirtissään, silloin heillä oli hyvä olla. Silloin he eivät kaivanneet, ikävöineet mitään.
* * * * *
Lähes kymmenen vuotta he jo olivat saaneet omilla riistamaillaan rauhassa kuljeksia, kenenkään häiritsemättä, kun he kerran Koutajärveltä palatessaan, Pääjärven ja Suomen rajan välisillä mailla, olivat joutua ankaraan kiistaan eränkäyntioikeudestaan.
Oli myöhäinen syksy ja hämärtää alkoi ilta. Paavo ja Erkki parhaillaan rakensivat nuotiota suojaisan kallion kupeelle, yöpyäkseen siihen. Silloin tulla lennähti musta metso muutamaan lähikuuseen.
— Kas, tuostapa tuli tuore paisti illaksi! virkkoi Erkki ja paukautti linnun maahan.