— "Hevonen kuin perhonen, vaikk' on vasta viikon vanha, sano Sepän-Erkki!" Täältä sitä tullaan myökin, vaikka ontuvalla tammalla! jatkoi Paavo viuhtoen terveellä kädellään, jotta vastan lehdet lentelivät pitkin lakea.
— No olettepa koko pejuunia! Eihän tässä tuhinassa tahdo enää vanhan miehen selkä kestääkään, hohhoh, vaikka hyvää tekeekin! ähkäili Ilves-Matti ripsutellen hänkin puolestaan.
Jopa laukesi Erkin ilo lauluksikin. Näin hän veti sydämensä kyllyydestä:
Saunassa minä eläisin ja saunassa minä söisin, saunassa minä piehtaroisin päivisin ja öisin!
Saunassa viha viilenee
ja saunass' sammuu sappi.
Jos ois' vielä jouluoltta,
hihkuisin kuin pappi!
Saunass' saat sinä siirappia
ähkyhys ja vaivaas.
Lauantaina kun saunaan käyt,
niin olet niinkuin taivaass'.
— Kas, kas! Se poika se paukautti paikalleen! Niinkuin taivaass'! Ahhah, vai niinkuin taivaass'! ähkäili Ilves-Matti, painuessaan lauteilta vastoineen suinpäin permannolle, Paavon heittäessä vielä kipollisen kiukaalle.
— Ahhah! Vai taivaass'! puhkuili hän alas päästyäänkin. — Kyllä kai siellä nyt jo kohta alkaa paremmin olla niinkuin siinä päinvastaisessa paikassa. Mutta vaikutus on taivaallinen, sen myönnän minäkin!
Näin he siellä aikansa melskattuaan astelivat jälleen pirttiin. Vietettyään sitten hetkisen samovaarin ja tuprahtelevain piippujensa keralla he kallistuivat tyytyväisinä vuoteilleen, raukeina sekä kovasta päivästä että kovasta löylystä.
Niin he nyt saloillaan elelivät. Tulipa kova pakkas-aika heti ilvesjahdin jälkeen. Silloin he pysyttelivät pari viikkoa kotosalla sekä kylmän vuoksi että myöskin odotellakseen Paavon haavojen paranemista. Niinä joutopäivinä Erkki leipoi leipää lähiviikkojen tarpeiksi tai kiskoi päreitä katiska-aineksiksi kevättä varten. Ilves-Matti kutoili verkkoa tai paikkaili vanhoja, mutta Paavo sai pitkät ajat toimetonna katsella toisten hommailua, kun hänen kätensä vielä tuntui niin kankealta ja voimattomalta.