VÄINÄMÖISEN LAULU

TERVEHDYS HÄMEELLE.

Ma tervehdän sua, hiljainen ja heljä Hämeenmaa,
mun lapsuuteni pyhä maa, mun sydämeni maa.
On siteet sinuun salaiset mun iäks sitoneet.
Sun helmahas on himmeään isäni nukkuneet.

Sun lassa kultanummillas ma leikkiäni löin
Sun hiljaisuuttas kuuntelin ma yksinäisin öin
Ja äänet maan ja äänet veen soi kaukaa korvahain
Ma sulta, Häme, säveleet mun kantelooni sain.

Mun kantelooni säveleet soi öinen viri veen,
yön tuuli läpi kaislikon sun rantaas hiljaiseen,
sun koivus kastehiuksinen, yörastaas laulupuu,
sun salos sataääninen, mi lauluun pakahtuu.

Kuin uneksiva laulu niin sun laaksos huminoi,
veet viljapeltoin paartamat kuin kultaharput soi,
mut voiman tumman, mahtavan sun laulus säkeisiin
luo urkuäänet metsäs sun, mi pohjaa graniittiin.

Näin mulle näyt, näin tunnen sun, sa Häme hiljainen,
sa äiti voiman antaja, sa äiti unien.
On kasvos tyynet, lempeät on silmät järvies,
mut graniittisen voimas sun sa kätket povehes.

Sa unelmasi lapsilles soit lahjaks kehtohon,
mut povessansa heilläkin sun vuorenvoimas on.
Se voima nosti korpehen sun kukkakunnahas.
On Saarijärven Paavo sun sukuas, heimoas.