BATSEBA.
(Daavidin yksinpuheiua.)
I
Teen väärin, teen väärin, sen mulle mun sieluni sanoo, ja kuitenkin huultes suudelmaa yöt päivät huuleni janoo.
Teen väärin, teen väärin!
En katua voi, en saata.
Teki suloinen synti mun vangikseen,
siit' en voi luopua, laata.
Se järkeni vei mun, se huumaa ja autuutta uhoo, se hulluuttaa ja se hukuttaa, se surmaa, se tappaa, se tuhoo.
II.
Olen suudellut monta naista, sua kerran ainoan, — sun suutelos maljassa juoda sain elämän, kuoleman.
Siin' yhtyi haavehet hullut ja toivoni toivoton, eron villi, viiltävä tuska ja kaipaus sammumaton.
Tulenliekkinä polttaa, tuhoo joka hetki se sieluain, ma voihkin ja riehun ja raivoon, revin maata tuskassain.
Ei mahdit maan, ei taivaan voi liekkiä sammuttaa, yhä huudan ma pimeydestä: mulle Batseba antakaa!