III MAAN LAULU
HÄMEEN LAULU.
Me saimme suuren Hämeenmaan, me saimme Suomen rintamaan, haat helkkyvät, veet välkkyvät, maat, metsät lauhat lempeät me saimme kauniin maan.
Tyranni sit' ei sortanut, ei orjan jalka polkenut, se kaksi valtaa tunnustaa: vain Jumalan ja ruhtinaan — me saimme vapaan maan.
Isämme sen on viljelleet, sen eestä kerran kaatuneet ken jousellaan, ken aurallaan, me käymme heidän hautojaan — me saimme pyhän maan.
Sen sydän niinkuin meidän soi, niinkuin vain yksi veri voi, humina Hämeen hongikon kuin henki hengestämme on — se maa, se meidän on!
Se maa, se meitä odottaa, ken kuulis ei sen kutsuntaa ja rientäis riemuin kaatumaan ken jousellaan, ken aurallaan, kun vaatii pyhä maa!
Se maa, se meitä odottaa, sen kasvoin eessä vannokaa: jos oli sodan, rauhan työ, sen eestä viime veri lyö! Sen eestä tarmo, työ!
Tää ota vala, Hämeenmaa! Siis ylös, taisto alkakaa sen eestä isäin hautojen, Sen eestä vanhan vapauden ja tulevaisuuden!
1913.