Silmissä rusko taivasten aukenevain, sankari-usko rinnassa voitokkain, —
tietä mi näyttää — kuljemme päivähän päin; taivahat täyttää virtemme helkähtäin.
Riemua raikuin kiirivät sävelet sen, kiitosta kaikuin elämän voitollisen,
elon, joka surmaa, elon, joka synnyttää, huumaa ja hurmaa, turtaa ja jäädyttää,
riemuja kantaa, sortaa ja murtaa ja syö, autuuden antaa, tuskalla rammaksi lyö,
elon, joka nostaa taivasten taivaihin, kaataa ja kostaa, syöksevi syvyyksihin.
Kiitosta soikoon laulumme lahjasta sen, riemuita voikoon eestä sen antimien:
kiitetty päivä, kiitetty murhe ja yö, surujen häivä, riemu ja tuska, mi lyö,
kaikki mi kukkaan nous elon aurinkohon, kaikki mi hukkaan elossa kukkinut on.
* * *