Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa kun poikineen isä teki talvimajaa.
»Se tulee», huus emo ja ilmaa haukkas ja huohottain yli kantojen laukkas.
»Mikä?», ärähti isä, »no, tulla anna!» —
Mitä tollotat, poika, käy kiinni ja kanna!»
— »Vielä kysyt», jo suuttui emo, »no Raiku ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.
Se tulee jo suolla, sen näki rastas.»
— »Ei meillä pelätä», isä vastas —
»sull' aina on, äiti, se hätä ja hoppu», isä pystyyn nous, »siit' on tehtävä loppu.»
Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki — isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.
MUURAHAISTEN RIIMIKRONIKASTA.
Miten kauan, on ratkaista vaikeaa, lie muurahaisten ollut maa, siit' tiede on viel' eri mieltä. Ratk' selvää kertovat kieltä kaikk' kaivaukset jo kuitenkin: vie juurem' juur' aikaan loittoon, histoorian aamunkoittoon.
Jo alkuisämme ammoisin alamaiseks muurahaiskultuurin maailman laskea tahdoit ja sen myös tehdä mahdoit; sen mahdoit he järjen neuvoin ja vahvoin muurahaisleuvoin.