— Minnekä?
Aaro kuuli kyllä, mutta ei tahtonut uskoa korviaan.
— Kouluun, kuulittehan.
— Mihin kouluun?
— Tuosta.
Ja vartija viittasi pitkin pitkää käytävää, oveen, josta näkyi muutamia miehiä parhaallaan menevän sisälle.
Täälläkö on koulukin… ja hänkinkö kouluun… Aaro oli melkein kuin puusta pudonnut. Minkähänlainen koulu tuo…
Aaro meni muiden perästä. Siellä oli opettaja, nuori mies, vastassa ja niin ystävällisesti viittaili istumapaikkoja koululapsille. Aaro huomasi, että opettaja katsoi häneen kauvemmin kuin muihin, katsoi niin lämpimästi ja säälivästi. Kun kaikki koululapset asettuivat istumaan, tuli opettaja Aaron luo.
— Milloinkas se tämä nuorin mies on tänne saapunut?
— Lauvantaina.