"Ken sulta ne kukkaset saapi,
oi, kukkanen kaunoisin?!"
"Ne saa oma kultani kallis,
oi, poikanen uljahin!"
"Jako juurella kallion kuusten
hän kohtasi kultansa?"
"Ja mökkiinsä kulkiessansa
oli seppele otsalla."
Läpi kuusikon tultua laaksoon,
oli kukkia otsallain.
Vaan kukkani kaikista kallein
hymys, tuoksusi rinnallain.
Sinivalkeihin laakson kukkiin suviaurinko säteili. Vaan silmästä impeni kirkkain säde sieluuni pilkiksi.
Merille lähtiessä.
Miksikä, heilini, kyynelsilmin katselet kasvoihini? Aina mun mieleeni pauhussa aallon siintävi silmäsi sini.
Miksikä, heilini, kyynelsilmin
katselet kalvoa vetten?
Sua minä muistelen kulkeissa kautta
muittenkin manteretten.
Miksikä, heilini, itkevät silmät
huivisi kulmalla peität?
Luuletko, että mun ikuiseksi
aaltojen helmaan heität?
Älä sure, heilini, näyttäös jälleen
hymysi se kaunis ja kirkas!
Minä menen hetkeksi aaltojen leikkiin,
kotona on kultani sirkas.
Syksyllä jälleen luoksesi saavun jälkeen lyhkäsen kesän. Silloin riemusta lauleskellen laitamme pienosen pesän.