Neitosen keitosen akkunan alle
viidet jäljet kulki.
Viisi on tullut ja neljä on mennyt,
akkuna yhden sulki. —
Kuului kolketta, salpa se laukes,
poikanen saapui luoksi.
Laukesi salpa ja ikkuna aukes —
poikanen metsään juoksi.
Tähtöset tuikkivat kirkkahasti valjulla taivahalla. — Vei se kukat ja sai se tytöt syksyöinen halla.
Rekilaulu.
Tyttönen tepsutti silkkikengissä kirkkaalla järven jäällä; yll' oli hienonen silkkinuttu tuimalla pakkassäällä.
Solakalla orhilla kulkusissa
tulin minä matkailemasta;
pyytelin rekeheni vällyjen alle
ihanata tyttölasta.
Rekeni on tanakasta tammipuusta,
aisat on pihlajasta. —
Tyttönen salli mun armastella,
kieltäysi kihlaamasta.
Sievästi, sievästi kuutamossa huulonen kohtasi huulen. Nahkaset neitosen ympäri käärin suojaksi tuiman tuulen.
Se tuulimylly.
Se tuulimylly, se tuulimylly se pyöriä liepottelee. Se hulivilipoika, se hulivilipoika se neitoja viekottelee.