Tampereella 1899.
Keväinen kotiintuminen.
Suli hei, hepo, astele arvelematta, elä niskojas nakkele ensinkään! Sulonurmi jo kaunoset kunnaat kattaa, käki täyttää tienoot helkyllään. Ratas laulavi, raikuu raklattain, tulisirkoset pyörästä säihkyy vain. Suli hei, hepo, rattaita vinhaan vie! Kovin pitkä on tie.
Ilo sammui maailman pauhinassa, sydän synkkeni kuohussa kaupungin. Suru pitkien iltojen valvonnassa tuli vieraaksi kalliomuureihiii. Jopa lämpeni päivä ja hanget vei, elo elkeni, uhkeni, hei suli hei, kotitietä on riemukas taivaltaa, kun on vihreä maa!
Tiehaara on kaukana kuonnuksissa ja se kotihin kulkijan johdattaa. Koko tien näen täältä jo aatoksissa, pää vaikkapa vaivoin silmiin saa. Lepät lehtevät vierellä versoo sen, ratas kuopissa keinuu horjuellen. Hepo tietävi tiensä kääntyessään ihan itsestään.
Niin tuttuja tääll' ovat pensaat, puutkin, ahot marjavat, niityt aitoineen. Kotitanhuat, metsiköt, tienoot muutkin sulomuistoja kiehtovat aatokseen. Lehdon lentävät lintuset laulelevat tulolaulelut raikkaat, riemuisat. Kotiseutuni, kuin olet armainen, miten armainen!
Mäki eessäni vielä on männikköinen, koti ei ihan kuonnu kuumottamaan. Kevätaurinko laskee, hengetär öinen käy männikön lehvillä soutelemaan. Mäen rinteessä aattelen, onkohan vaan koti kaunonen viel' ihan ennallaan. Hevon kaula se rinteessä kyömään käy, koti vaan ei näy.
Se on tuolla, se tuolla on kummullansa, on tuolla se rannalla lahdelman! Kas, kuinka se nostaa kattoansa sädeloistoon päivyen laskeevan! Kas, rannalla tuuhea pihlajapuu kera kartanon lahdessa heijastuu! Katon harjalla viiri se viittaa päin mua tervehtäin.
Suli hei, hepo hilkkase arvelematta mäen viettoa vierua laskettain! Ilokyynele silmää kastelematta ei anna mun katsoa armastain. Ratas vierivi, matka jo loppuun saa, hepo portilla riemuiten hirnahtaa. Kotiportti se vinkuu hiljaisen tuloterveisen.
Kotihalli se haukkuu kartanolla, kunis tuntevi, alkavi riemuamaan. Ihanaisia hetkiä monta olla tällaisia ei voi päällä maan. Isä, äiti ja sisko ja perhe muu ulos pihalle pirtistä sulloutuu. Ilohaastelu vilpas viihdyttää ja viihtymys jää.