Kun nuoruusinto rintaa ponnistaa ja toivo täyttää sydämen, on silloin surukin niin suloisaa, sen helmaan nukkuu hymyillen, ja rinnan riemu kestää yhtenään, ei uuvu onni kaihon öihinkään, ei öihinkään.
1896.
Tuoksuu tuomen oksa.
Maammoni kerran maailmalle kyynelsilmin mun laittoi, kukkivan, tuoksuvan tuomen oksan käteheni taittoi.
Kun minä kuljin polkuja pitkin,
etsin paikkaa rengin,
kädessäni tuoksusi tuomen oksa,
tuoksua tuota mä hengin.
Nyt olen renki ja kuivunut äidin antama oksa on tuomen. Kukkiva, tuoksuva tuomen oksa mulla on neitoni nuoren.
1890.
Kultani kartano.
Kultani vihreä kartano loistaa järven rantamalla, valkoset siinä on ikkunalaudat, kukkia ikkunalla.
Kukkaset kultani ikkunalla
kilvalla kukkia koittaa,
itse mun kultani kukkasensa
kukinnossa voittaa.