Jos joku kukkanen loistollansa voittaa kultani voisi, suloapa kultani tunnetuoksu suurempata loisi.
1899.
Pihlajan juurella.
Hennot oksat on pihlajassa kukkivassa, tuoksuisassa. Pihlajan oksia lämmin tuuli hiljallensa häilyttää.
Pihlaja päivän paistehessa, suloisessa loistellessa kukistansa tuoksujansa toisiin kukkiin tuoksuttaa.
Pihlajan kukkia ihanampi
loistoisampi,
tuoksuvampi
on minun kultani hienohuuli.
Häntä mä koitan säilyttää.
Istuen pihlajan vieremillä, lempivillä silmäyksillä koen hänen kylmään rintahansa tunnetulvaani juoksuttaa.
1899.
Hänen luonansa.
Hänen luonansa istun ja ilvehdin, lyön leikkiä, kaskuja lasken. Kuva meillä on eessämme kaunoisin salon neitonen lehvissä kasken.