Kultani, sulle mä toivoisin iloa ja onnekkuutta, kauvaksi luotasi tahtoisin surua ja onnettuutta.
Oi, minun kultani, täytyy mun etsiä kultaa uutta. Minä näet enimmän sulle tuon surua ja onnettuutta.
1899.
Kullan haudalla.
Illalla istun kummulla haudan, katselen kummun kukkaa. Kultani nukkuu kummun alla, voi mua poikarukkaa.
Kultain haudalla yksin istun,
kukkien juuria kitken,
kummulle kukkien kostukkeeksi
kyynelhelmiä itken.
Illan kastekin kyyneleinä
helmii heilimoissa,
laskevan päivän kultaloimo
päilyvi pisaroissa.
Päivä se peittyy lehdon taakse, illan loimo se haipuu, vaan minun mieleni mullan alle kultani luokse vaipuu.
1899.
Surujeni lampi.