Ihmiset ilojani ilmoittavan
luulevat laulelmilla,
lauluni on vaan kuohuva kupla
surujeni lainehilla.
Laululla tahtoisin surujeni laineet
unhojen virtaan painaa,
vaan minun suruni se nieluihinsa
ilojeni laulut lainaa.
Tahtoisin tanssia sikkareiksi
suruni mä ruskossa illan,
kaihojen kentästä kaunistella
riemujen karkelosillan.
Surujeni kentästä riemun silta ei tule tanssimalla, eivätkä nouse ilojeni laulut surujeni aaltojen alta.
1899.
Pikkunen tyttö.
Minä olen pikkunen, pikkunen tyttö, kahdeksannellatoista. Poikaset vilkuvat, pyydystävät, — mitä minä huolin noista!
Minä olen pikkunen, pikkunen tyttö,
kyllä mä arvoni tiedän.
Kaksi on poikaa jo rukkaset saanut,
yhtä mä hiukan siedän.
Kun minä rannalta kummun alta lähteestä vettä kannan, kiulua, jos hän kauniisti pyytää, hänen minä kantaa annan.
1899.