Kultaansa ihaileva.
Tuoltapa tulee pellon poikki poikia aika roikka, vaan yli kaikkein katsoo Kalle, solakka ja hoikka.
Kanssani kiitää karkelossa
Kalleni nuori ja norja,
niin hän päätään nuojuttaa kuin
koivas solkeva, sorja.
Sorja on hän kuin solkeva koivu, minä kuin virpi tuomen. Koivujen ympäri tuomen virvet kiertyvät rannoilla Suomen.
.1899.
Järvellä.
Loistava laiva se lahdella velloo, hihkuvi, huutavi tullessaan, sinne ja tänne mun purttani telloo tieltänsä vahvoilla aalloillaan.
Suuret ne aaltoja halkoellessaan tieltänsä viskovat pieniä pois. Eiköhän rantoihin matkoellessaan pienoset riemuja laulaa vois!
1897.
Meripojan morsian.