— Näin hänet, sanoi hän, mustien matkalaisten vankkureilla. Parasta on, kun istuu kätkössä hänkin.
Lopulta, kun raastuvan päivä määrättiin jo huomiseksi, suostui Henrik vanhus peruuttamaan takauksensa.
Matz vouti meni raatihuoneelle. Siellä kutsutti hän molemmat mustalaiset kuulusteltavikseen.
— Sellaisiako kuninkaan kauppamiehiä te olittekin? huusi hän tuimasti.
Vanha mustalainen ei hämmentynyt.
— Ei ole näytetty toteen, että olemme syypäät mihinkään, uhmaili hän.
— Kyllä syynne on selvä.
— Mutta jospa olisimmekin, mitä sitten! Tähän aikaan teidän maassanne riistää kirkolta kuningas…
— Vaiti kuninkaasta!
— Ja riistävät kaikki muut herrat. Vapaita herroja mekin olemme.
Miksemme saisi ottaa osamme?