Koskinen. Hehe … luulitteko te minua pianonvirittäjäksi… Ehei, minä viritän vain nautoja paremmin ammuviksi … olen eläinlääkäri.
Tanu. Niinkö? Siitä oli Katrin kanssa tosiaankin puhetta, että teidän piti tulla sen Mansikin tähden. Anteeksi … on niin paljo ollut puuhaa tänään, että menee aivan sekasin…
Koskinen. No, ei mitä, ei mitä!
Soinne. Tässä ovat nähtävästi roolit vaihtuneet. Sillä pehtori, pihalla jouduttuaan vastatuksin, otti minut ylipuhutellakseen ja tahtoi kaikin mokomin viedä katsomaan jotakin sairasta nautaa. Mutta kun hän sattui jotenkuten mainitsemaan, että isäntä asioitsee pianonvirittäjän kanssa, riensin tänne ammattiveljeä katsomaan.
Hilja. Oi, hän se on!
Helmi. Tuo nyt ei ole hullumpi … ainakaan "naudanvirittäjän" rinnalla…
Tanu. No, niinpä saa sitte herra Soinne pitää huolta pianosta. Me voimme lähteä Mansikkia katsomaan.
Koskinen. Sitä alaa minä kyllä ymmärrän (menee Tanun mukana perälle).
Soinne. Saan siis luvan, neidit? (Istuu pianon ääreen ja verkalleen purkaa esineitä käsilaukustaan, lyö sitte "A:n" ääniraudallaan ja näpsäyttelee pianon koskettimia, vertailevasti kuunnellen. Sillaikaa tytöt keskustelevat hiljaisella äänellä.)
Hilja (hämillään). Mitä sinä pidät hänestä?