Koskinen. Olkoon nyt menneeksi sitte, koska niin välttämättömästi tahdotte. (Pompauttelee kömpelösti koskettimia ja vetäsee sitte kädellään pitkän skaalan.) Ehei, ei tule vanhasta konkaria, sanotaan!
Tanu. Voitteko huomata siinä mitään vikaa?
Koskinen. Hehe … niin vikaako? Ehe … en minä voi. Toisellainen siihen tarvinnee olla mies. — Minusta muuten pitäisi jo käydä asiaan. Emäntänne muistaakseni kirjotti minulle nuoresta naudasta, joka tarvitsisi pelastusta ähkystä — vai mikä sitä nyt vaivannee…
Helmi (Hiljalle joka tulee hyvin hämilleen). Hihihihihi … "nuori nauta — ähkystä…"
Soinne (tulee peräovesta matkalaukku kädessä). Hyvää päivää!
Tanu. Päivää…
Soinne. Oletteko talon isäntä — jos saan luvan kysyä?
Tanu. Olenhan minä tässä sitä virkaa pitänyt.
Soinne (kumartaen). Nimeni on Soinne, olen pianonvirittäjä. (Hämmästys.)
Tanu. Tekö olette pianonvirittäjä!? (Koskiselle.) Kukas te sitte olette?