Tanu. Kaunis, niin — mutta kyllä se on kalliskin. Ja yhä kalliimmaksi tulee, jos joka kuukausi pitää olla laittaja.
Koskinen. Sepä ikävää!
Tanu. Ettekö tahdo koetella sitä?
Koskinen. Koetellako? Te olette kovin kohtelias — mutta valitettavasti minä en osaa soittaa rahtuakaan…
Tanu. Niin, eihän se taida ollakaan välttämätöntä teidän ammatissanne. Taiteilijat ovat erittäin, ja erittäin…
Koskinen (nauraa täydellä naamallaan). Eihän meidän ammattiimme tosiaankaan kuulu konserttien antaminen…
Hilja (Helmille.) Kuinka hän sentään käyttäytyykin tyhmästi! Oh, minun unelmani, minun "vilkastukseni!"
Helmi (nauruaan pidätellen.) Sellainen sorea sulhaspoika!
Hilja. Hänhän näyttelee vierasta roolia … vaikka kyllä hän sentään saisi näytelläkin paremmin…
Tanu (on avannut pianon kannen). Olkaa siis niin hyvä!