Helmi. Minä menen pois. Hän kai odottaa pääsevänsä kahden kesken. (Helmi menee Hiljan kamariin, jonka jälkeen seuraa pitkähkö äänettömyys. Hilja nypläilee hämillään ja jännitettynä ompelustaan. Soinne vääntelee avaimellaan ruuveja pianon sisältä, jolloin kuuluu kiristyväin kielten kirkuna)
Hilja. Eikö … eikö hän siis todellakaan aijo puhua mitään?
Soinne (keskeyttää työnsä ja kääntyy ympäri). Neiti…
Hilja. Haluatteko jotakin?
Soinne. Saanko pyytää neidiltä pientä suosionosotusta —?
Hilja (kainosti). "Suosio" on suuri sana…
Soinne. En voi huomata mitään vikaa virityksessä.
Hilja (läheten pianoa). Jospa tietäisitte millaisessa virityksessä … millainen mielentilani on…
Soinne (kummastellen). Teidän, neiti! (Katsoo Hiljaan kuin pelästyneenä.)
Hilja (syrjään). Onko pelko ainoa vaikutus, jonka olen tehnyt häneen! (Ääneen.) Niin, olen niin tuskaisen ahdistuksen vallassa, etten ole eläessäni sellaista tuntenut. Enkähän olekaan ikinä ollut tällaisessa asemassa…