Soinne. Kentiesi kalske ärsyttää neidin hermoja?
Hilja. Ei, ei … jatkakaa te vaan viritystänne … viereisessä huoneessa voi olla joku…
Soinne (lyö jälleen muutamia akordeja). Vakuutan että aina kolmiviivaiseen C:hen asti on kaikki niin heleän puhdasta kuin olla voi. (Nousee.) Ainoastaan yhtä seikkaa pyydän teiltä, neiti — antakaa minulle — —
Hilja (hämmästyen). Mitä?! Ei, ei vielä, ei — —
Soinne. Mutta, neiti — —
Hilja. Enhän edes tiedä teidän nimeännekään…
Soinne. Nimeänikö?! — Kuulkaa nyt neiti! Antakaa nyt jotakin, jolla voin tästä pyyhkiä tomun pois…
Hilja. Millainen veitikka! (Tuo veikeästi tomuviuhkan uunin luota.) Tässä, olkaa niin hyvä!
Soinne. Kiitos! (Alkaa pölyyttää pianoa.)
Hilja (jää houkuttelevan näkösenä seisomaan pianon luo ja heittää kuin sattumalta toisen palmikkonsa yli olkansa rinnalleen. Syrjään). Milloin hän lakkaa näyttelemästä? (Kohta ääneen.) Katsokaas, täällä ei ole enää ketään!