Hilja. Oletko se todellakin sinä?!
(Ällistyksestään selvittyään rientävät Helmi ja Hilja Ungermoa tervehtimään, melkein hänen rinnalleen heittäytyen.)
Arvo. Herrantertut! Täällähän minä tapaan teidät — kokonaista kaksi yhden sijasta!
Helmi. Niin, pikku Hilja otti minutkin tänne kesälaitumelle.
Hilja (hämillään). Mutta kuinka? (Kuin rukoillen.) Ethän sinä vain ollut se…
Arvo (nauraen). Tunnethan sinä kai minut…
Soinne. Minulla täällä ei ole enää mitään tekemistä … ja juna lähtee pian … saanko sentähden pyytää hyvällä kymmenen markkaa…
Katri (tulee nauraen vasemmalta). Kas, täällähän ne ovatkin molemmat herrat! Olipa se hassua! Tanu on jo minulle kertonut koko selkkauksen… No, kumpi teistä nyt on pianonvirittäjä, kumpi tohtori…
Arvo. Anteeksi, mutta minä en ole vielä tohtoriksi asti ehtinyt…
Soinne. Minä olen pianonvirittäjä. Se on jo kunnossa … onko muuten kaikki kunnossa, sitä en tiedä (vilkasee Hiljaan kummallisesti hymyillen). Mutta juna lähtee tuossa paikassa ja minun pitäisi joutua … pyytäisin saada kymmenen markkaa…