Katri. Käyn heti noutamassa. (Menee väenpuolelle.)
Hilja (Arvolle hiljaa.) Täällä, kuten näet, on toinenkin pianonvirittäjä. Sinun ei siis sovi sellaisena esiintyä … isä oli ehtinyt kutsua oikean virittäjän…
Helmi. Täällä on jo ollut kaksikin virittäjää sinua ennen…
Hilja. Niin, eläinlääkäri oli saapunut kipeän nimikkolehmäni tähden ja luulimme häntä ensin sinuksi … ja äiti nähtävästi luulee vielä sinua häneksi…
Helmi. Ja Hilja on pitänyt teitä kaikkia kosijoinaan…
Hilja. Hyi, sinua!
Katri (tulee seteli kädessä). Tässä, olkaa niin hyvä! (Nauraen.) Ja jos haluatte saada lasin lypsylämmintä maitoa, niin tuodaan tuossa paikassa…
Soinne. Ei, kiitos! — Väärinkäsitys karjapihassa ei muuten ollut läheskään niin kummallinen kuin tapahtuma pianon ääressä…
(Hilja on tullut lähelle Soinnetta ja katsoo häneen rukoilevasti.)
Soinne. Neuvon virkaveljeäni, ettei hän käyttäisi tomuviuhkaa. Neiti ei sitä suvaitse. No niin, hyvästi vaan! (Menee ulos.)