Hilja. Kutsu vaan!
Helmi. Ja sittepä meillä on hauskaa! Kenties saadaan vielä kihlajaiset…
Hilja. Ole nyt…
Helmi (kiintyy äkkiä pianoon). Mutta sinäpä kai soittelet täällä paljo ikävissäsi, kun sulla on piano?
Hilja. Enpä niinkään. Tiedäthän etten minä ole liialla musikaalisuudella pilattu. Ja siksi toiseksi … eipä tuo piano täällä tahdo pysyä vireissäkään…
Helmi. Eikö vireissä?! Sehän … soittelin sillä jo tänä aamuna … sehän soi kuin paras konserttiflyygeli! (Menee pianolle ja soittaa ulkomuistista.) Nuppuseni, kyllä sinun korvasi on täällä maalla kovin herkistynyt! Minusta tämä on parhaassa vireessä oleva piano mitä olen nähnyt…
Hilja. Oli täällä joku kuukausi sitten virittäjä, mutta (nielee lopun kuulumattomiin).
Helmi. Tätä minä, nuppuseni, en yhtään ymmärrä…
Tanu (tulee ulkoa ja yrittää mennä salin läpi väenpuolelle, mutta pysähtyy). Kas, oletko sinä täällä, Hilja! En ole tullut sanoneeksi sinulle, että pianonvirittäjä tulee tänään.
Hilja (hätäisesti hämmästyen). Pianonvirittäjä!