— En, en, lupasi Maisu.
Maisun lähdettyä Haukka kävi nopeasti hommiin. Hän muutti pukunsa ja otti naamioimisvehkeensä esille. Ennen pitkää oli nenä taannoisessa kunnossa ja peruukki paikoillaan.
Ja puoli kuuden aikaan käveli kyhmynenäinen, mustatukkainen souvari
City-pasaasissa, huolimattomasti taivastellen, kädet housun taskuissa.
Vihdoin viimein saapui Kaivokadulta päin Jukka Remmi Maisu Luhtasen rinnalla.
— Ka, päivää! huudahti souvari. — Kiitos viimeisestä! Eikös mennäkin ottamaan revanshia.
Pelihimon tuikahdus leimahti ahovoituneen rosvon silmissä. Mutta hän seisoi kahden vaiheilla.
— Hyvästi! Maisu sanoi hätiköiden. — Kuten sanoin, pitää minun kuuden aikaan mennä erään tuttavan luo.
Hän meni juoksujalkaa matkoihinsa.
— No, mennään sitten ja otetaan revanshia! Jukka Remmi huudahti touhuissaan.
He menivät alas biljardisalonkiin. Haukka hävisi tällä kertaa molemmat pelierät, jotka he pelasivat.